Promootio on akateeminen juhlatilaisuus, jossa vihitään eri tieteenalojen tohtoreita ja kunniatohtoreita. Promootio, sananmukaisesti ylentää tai korottaa, korostaa koulutuksen korkeata arvostusta.

Promootioperinne sai alkunsa keskiajalla, kun yliopistoissa haluttiin juhlistaa akateemisten arvojen myöntämistä. Suomen ensimmäinen promootio järjestettiin Turun vanhan yliopiston aikana vuonna 1643. Turun Akatemian perustamisasiakirja vuodelta 1640 sitoi Akatemian Uppsalan yliopiston perinteeseen ja sitä kautta Pariisiin. Tämän vanhan tavan mukaan yliopistot promovoivat tohtoreita ja maistereita. Tampereen yliopistossa promovoidaan ainoastaan tohtoreita ja kunniatohtoreita.

Monet juhlallisuuksien muodot ovat säilyneet muuttumattomina. Promovoinnin kieli on edelleen latina. Tohtoreiden arvon merkit, hattu tieteen vapauden vertauskuvana ja miekka älyn terävyyden ja totuuden symbolina, miekka on hengen ase tutkijan päättelemän totuuden, oikean ja hyvän, puolustamiseksi – ovat osa promootioperinnettä.

Promootiojuhlallisuuksiin kuuluvat miekanhiojaiset, promootioakti, juhlajumalanpalvelus, johon siirrytään promootiokulkueena, promootioillallinen, promootiotanssiaiset ja promootiopurjehdus.

Tampereen yliopiston promootiohistoriaa

Tampereen yliopiston promootioperinne alkaa Helsingistä Yhteiskunnallisen Korkeakoulun ajalta. Toukokuussa 1956 järjestettiin yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan juhlallinen maistereiden vihkiminen. Juhla toi Helsingin Sörkassa, Franzéninkadulla toimineen toimivan pienen korkeakoulun suuren yleisön tietoisuuteen, kun vihityt maisterit siirtyivät juhlallisessa kulkueessa Kallion kirkkoon. Vuoden 1956 promootiolla korkeakoulu otti paikkansa akateemisen tradition ylläpitäjänä. YKK:n promootio herätti hämmennystä. Esimerkiksi Helsingin yliopisto suhtautui kielteisesti tiettyjen akateemisten tunnusten käyttöön. Promootio sai paljon huomiota lehdistössä.

Seuraava promootio järjestettiin vuonna 1965 Tampereella, jossa korkeakoulu oli toiminut jo lähes viisi vuotta. Promootio oli tärkeä, koska maistereiden lisäksi vihittiin kaksi YKK:n omaa tohtoria, Erkki Pystynen ja Seppo Randell. Lisäksi YKK sai omat kunniatohtorit. Yhteiskuntatieteiden kunniatohtoreiksi vihittiin Väinö Linna, Heikki Waris, Touko Markkanen, Rainer von Fieandt ja Eino Saari. Juhlallinen promootiokulkue oli aivan uutta tamperelaisyleisölle.

Seuraava promootio järjestettiin yliopiston 50-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1975. Ohjelmassa ei ollut enää maistereiden promovointia. Enää ei tarvinnut valita seppelneitoa eikä järjestää seppeleensitojaisia. Kymmenen vuoden kuluessa korkeakoulu oli muuttunut yliopistoksi, joka oli siirtynyt vuonna 1974 valtion haltuun. Pääjuhlassa promovoitiin 11 kunniatohtoria ja 30 Tampereen yliopiston tohtoria. Yliopiston 50-vuotisjuhla järjestettiin teemalla “työn ja tieteen juhla”. Ylioppilaskunta boikotoi juhlia siinä missä kiintiöhallintoakin. Promootio järjestettiin varovasti, suureen ilotteluun ja riehakkuuteen ei ryhdytty. Miekanhiojaiset, tanssiaiset ja promootiopurjehdus eivät kuuluneet ohjelmaan. Juhlatoimikunta päätti, että tohtoreille järjestetään vain virallinen akti, ja muusta ohjelmasta huolehtiminen jäi heidän itsensä hoidettavaksi.

Vuonna 1985 järjestettiin yliopiston 60-vuotisjuhlien yhteydessä “Tieteen suurjuhla”. Nyt yliopisto juhli vapautuneesti ja kunnolla. Tampereen kaupunki lahjoitti yliopistolle “oman kadun”. Seuraava iso promootio järjestettiin keväällä 2000 yliopiston 75-vuotisjuhlien yhteydessä. Tällöin yli 300 promovendia vihittiin juhlallisesti tohtoreiksi. Promootio on arvokas juhla, jossa ylläpidetään vuosisataisia traditioita. Kolmipäiväiseen juhlintaan mahtuu akateemista ilottelua, johon on liitetty paikallisia perinteitä. Raatihuoneen promootiotanssiaisten jälkeen kokoonnutaan vielä Keskustorin suihkulähteelle. Väsyneet jalat saavat virkistystä lähteen viileässä vedessä. Innokkaimmat tohtorit ovat ottaneet aamuyön tunteina virkistävän kylvyn.