TYÖRYHMIEN AIKATAULUT, TILATIEDOT SEKÄ ABSTRAKTIT
Päivitetty 24.10.2018 (lisätty työryhmän 3 tilatiedot)

 

  1. Analyzing past, present and future: using longitudinal data and methods in social policy research
  2. Eläketutkimuksen työryhmä
  3. Eriarvoisuuden muodot ja mekanismit
  4. Global Social Policy and Wellbeing Mechanisms in Low and Middle Income Countries (LMICs)
  5. Hoivaa nyt ja tulevaisuudessa: miten, kenelle ja millä perusteilla?
  6. Iäkkäiden palvelut 2030
  7. Köyhyys ja tulonjako
  8. Muuttuvat rakenteet ja yhteiskunnallinen osallisuus
  9. Nuorten osallisuus ja hyvinvointi 2030
  10. Paikallisen sosiaalipolitiikan työryhmä
  11. Perhe 2030
  12. Perustulo 2030-luvun sosiaaliturvana / Basic income as a social security measure for the 2030s
  13. Sosiaaliset oikeudet ja valinnanvapaus
  14. Sustainable welfare states and sustainable well-being for all
  15. Terveys, huono-osaisuus ja sosiaalipolitiikka
  16. Transnational social and public policies for the 2030s
  17. 2010-luvun hyvinvointivointivaltiolupaus – työtä köyhille, kunnollisille vai kaikille? (Huom! Ryhmä peruttu)
  18. Työelämän marginaalit (Huom! Ryhmä peruttu)
  19. Työelämän tutkimuksen työryhmä
  20. Viheliäiset ekososiaaliset murrokset ja sosiaalipolitiikka
  21. Opiskelijatyöryhmä
  22. Kaikenlaisille köyhille –aikuisten sosiaalihuolto SOTE:ssa (Huom! Työryhmä täynnä)

 

  1. Analyzing past, present and future: using longitudinal data and methods in social policy research

Time matters in social policy. The complex social problems that policy needs to address change continuously. The outcomes of these problems, as well as the policy interventions to mitigate them, can have long-term consequences that stretch across life courses and even generations. At the same time, social policy itself is a subject of constant change and reform. Therefore, the availability of longitudinal data and the adequate tools to analyze such data are quintessential in social policy research.

Longitudinal data for social policy research is becoming increasingly and more easily available. Finland is one of the international frontrunners in this regard, with its rich and diverse sources of register-based data. In addition, international cooperation on comparative longitudinal data is increasing, while there is also a growing interest in collecting longitudinal qualitative data. Meanwhile, the methods and software to analyze complex longitudinal data evolve rapidly, creating more possibilities but also making it next to impossible for the individual researcher to keep up.

The aim of our working group is to bring together social policy students, researchers and professionals with an interest in longitudinal research and discuss the challenges and opportunities of analyzing social policy across age, periods and/or cohorts. We invite submissions with a longitudinal approach to any subfield of social policy, including, e.g., work, education, health, retirement, poverty and family policy. Both quantitative as well as qualitative approaches to longitudinal research are welcome. We are especially interested in single-country or cross-national empirical studies applying innovative methods to mine, describe, analyze, model and visualize complex longitudinal data. We also invite colleagues from related social science disciplines, such as sociology, political science, public health, gerontology and economics, to present and discuss their related work with us.

Coordinators:

Aart-Jan Riekhoff, arie.riekhoff@etk.fi
Laura Salonen, lksalo@utu.fi

2. Eläketutkimuksen työryhmä

Eläketurva rakentuu ansioturvasta ja perusturvasta, kuten muukin sosiaaliturvajärjestelmä, ja tähän jakoon liittyvät väliinputoamisen, kannustamisen ja oikeudenmukaisuuden kysymykset koskevat suoraan myös eläkejärjestelmää. Jakolinja ansioturvan ja perusturvan välillä on näkynyt vahvasti suomalaisen eläkejärjestelmän kehityksessä. Kansaneläkelaki tuli voimaan vuonna 1937 ja kansaneläkeuudistus vuonna 1956 takasi kaikille saman suuruisen peruseläkkeen. Työeläkelait tulivat voimaan 1961 ja vuosikymmenten mittaan eläketurvan painopiste on siirtynyt ansiosidonnaisen eläkkeen suuntaan. Nykyisin ensisijainen eläketurva on työuran aikaisiin ansioihin ja työuran pituuteen perustuva työeläke. Puuttuvaa tai puutteellista työeläkettä täydentävät vähimmäiseläketurvana maksettavat takuueläke ja kansaneläke.Eläkevakuutuksen tarkoituksena on ehkäistä köyhyyttä ja turvata elintason kohtuullinen säilyminen eläkkeelle siirryttäessä. Eläkejärjestelmien ja eläkepolitiikan toimivuutta tulee arvioida suhteessa näihin tavoitteisiin. Millainen eläkejärjestelmä täyttää keskeiset tavoitteensa parhaiten; mikä on oikeudenmukaista ja kohtuullista?

Missä määrin eläketurvan tulee olla sidottua työuran aikaisiin ansioihin ja eläkemaksuihin? Tulisiko kaikille maksaa tasasuuruista eläkettä ja tulisiko ihmisten varautua eläkeaikaan myös säästämällä? Onko eläketurva Suomessa riittävää ja miten eläketurvaa tulee seuraavina vuosikymmeninä kehittää?

Eläketutkimuksen työryhmään toivotaan päivien teeman mukaisia esityksiä, mutta kaikki eläkkeisiin ja eläketurvaan liittyvät alustukset sopivat työryhmässä käsiteltäviksi. Sekä empiiriset että teoreettiset esitelmät ovat tervetulleita. Ryhmässä voi esitellä valmiiden tutkimusten ohella myös tutkimusten tai projektien suunnitelmia.

Koordinaattorit:

Noora Järnefelt, noora.jarnefelt@etk.fi
Karoliina Koskenvuo, karoliina.koskenvuo@kela.fi

  1. Eriarvoisuuden muodot ja mekanismit

Eriarvoisuuden vähentäminen on yksi Juha Sipilän hallitusohjelman päätavoitteista. Kansainvälisellä tasolla eriarvoisuuden ja eriarvoisuuden kasvun haitallisiin vaikutuksiin on kiinnitetty paljon huomiota. Ei pelkästään tutkijat (esim. Richard Wilkinson & Kate Pickett; Michael Marmot, Thomas Piketty; Ichiro Kawachi) vaan myös EU, useat YK:n alaiset järjestöt (ILO, WHO, sekä UNDP and UNRISD), OECD ja jopa Maailmanpankki ja kansainvälinen valuuttarahasto ovat kiinnittäneet huomionsa eriarvoisuuden kasvun haitallisiin vaikutuksiin.

Julkisuudessa pääministeri on iloinnut siitä, että tulonjaollinen eriarvoisuus ei ole lisääntynyt. Hän on viitannut Tilastokeskuksen tuottamiin tietoihin ginikertoimen muutoksista. Tulonjaollinen eriarvoisuus on tärkeä teema: useinhan tulot, terveys ja sosioekonominen asema korreloivat vahvasti keskenään. Pulma on vain siinä, että ginikerroin on suhteellisen jäykkä tulonjakomittari, ja usein se kätkee taakseen ehkä enemmän kuin paljastaa.

On lisäksi muistettava, että tulonjaon erot on vain yksi eriarvoisuuden muoto. Göran Therborn (2014) kirjoittaa osuvasti: ”Eriarvoisuudessa ei siis ole kyse pelkästään lompakon paksuudesta. Se on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö, joka rajoittaa (meistä useimpien) mahdollisuuksia toimia ihmisenä. Se heikentää terveyttä, itsekunnioitusta, itsetuntemusta ja voimavaroja osallistua aktiivisesti maailman menoon”.

Työryhmä tarjoaa eriarvoisuudesta / tasa-arvosta kiinnostuneille eri tieteenalojen edustajille ja tutkimusryhmille mahdollisuuden esitellä tuloksiaan sosiaalipoliittiselle tutkimusyhteisölle sekä kaikille muillekin eriarvoisuudesta ja tasa-arvosta kiinnostuneille. Esityksiä toivotaan laajalta eriarvoisuuksien skaalalta edellä lainatun Therborn –sitaatin hengessä: tulot, omaisuus, terveys, koulutus, sosiaalinen liikkuvuus / liikkumattomuus, sukupuoleen liittyvät eriarvoisuudet, kulttuuriset eriarvoisuuden muodot jne. Kohteena ovat siis kaikki ne tekijät ja mekaniikat, jotka ehdollistavat ja rajoittavat ihmisen täysvaltaisa osallisuutta yhteiskuntaan eri elinvaiheissa.

Koordinaattorit:

Mikko Niemelä, miarni@utu.fi
Olli Kangas, olli.kangas@utu.fi
Esa Karonen, eokaro@utu.fi

  1. Global Social Policy and Wellbeing Mechanisms in Low and Middle Income Countries (LMICs)

Social policy as an academic discipline and as a field of study has traditionally held the ”Western” welfare state as the central unit of analysis. In the wake of this focus social policies in low- and middle income countries (LMICs) and global actors have been given little attention in academic social policy studies. In an increasingly globalised and interconnected world there is a need to continue to expand the horizon of social policy as a field of study.

Various authors have pointed to the foundations of welfare states existing in low- and middle income countries before, and in parallel to, the development of European welfare states. And for the past three decades many nations in the ”Global South” have been scaling up their welfare systems, particularly through social protection measures. It has also been recognized that contemporary public policy cannot be explained only by socio-economic and political developments within nation-states, but is also shaped by inter- and supranationalinfluences as well as relationsbetween nation-states.

In an effort to broaden the scope of social policy analysis beyond the borders the ”Western” welfare states this workshops welcomes a wide range of presentations concerned with wellbeing mechanisms and social protection in low- and middle income countries; the role of international organisations and financial institutionsin formulating and prescribing social policies; and the interconnected flows of people, policies and ideas in shaping social policy on a global scale.

We welcome participation from both international and Finnish practitioners, students and academics of social policy. Abstracts can be written in English or in Finnish, yet presentations are held in English(in the unlikely case only Finnish speakers participate, the group convenes in Finnish). A broad range of works are welcome: master’s thesis, idea papers, finished articles as well as book manuscripts etc.

Koordinaattorit:

Lauri Heimo, lauri.heimo@uta.fi
Mikko Perkiö, mikko.perkio@uta.fi

5.   Hoivaa nyt ja tulevaisuudessa: miten, kenelle ja millä perusteilla?

Tähän työryhmään ovat tervetulleita kaikki hoivaa, ikääntyneiden tai vammaisten sosiaalista, taloudellista tai terveydellistä hyvinvointia, vertailevaa hoivatutkimusta, hoivapolitiikkaa tai –palveluja käsittelevät esitykset. Mukaan sopii niin tutkimusprojekteja, hankkeita tai tutkimussuunnitelmia esittelevät puheenvuorot kuin jo tehtyjä tutkimuksia käsittelevät esitykset.

Sekä ikääntyneet että vammaiset ihmiset haluavat yleensä asua itsenäisesti mahdollisimman pitkään ja päättää omaa elämäänsä koskevista asioista. Mahdollisimman pitkä kotona asuminen on myös hoivapolitiikan keskeinen tavoite ja ympärivuorokautista hoitoa on tarjolla entistä vähemmän. Vain kaikkein huonokuntoisimmille ikääntyneille on tilaa laitosmaisessa hoidossa, joten apu ja hoiva on tavalla tai toisella järjestettävä kotona. Usein omaiset kantavat hoivasta tai sen järjestämisestä merkittävän vastuun, vaikka kuntien onkin järjestettävä kotihoitoa kaikille, joilla todetaan olevan siihen oikeuttavia avuntarpeita.

Ikääntyvien ja vammaisten ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi on huolehdittava riittävistä, saatavilla olevista ja tarpeenmukaisista palveluista. Mahdollisen SOTE-uudistuksen myötä valinnanvapaus tulee korostumaan entistä enemmän vammaisten ja vanhusten palveluissa: esimerkiksi henkilökohtainen budjetti tulee olemaan yksi tapa toteuttaa ihmisten henkilökohtaisia valintoja. Omaisten rooli tuskin pienenee ja nykyisten hoivan järjestämisen tapojen rinnalle tulee varmasti uusia malleja, kuten nyt pienessä mittakaavassa toimiva perhehoito. Millaisia Suomen hoivapolitiikka ja palvelujärjestelmä ovat nyt ja millaisia ne tulevat olemaan 2030-luvulla? Mitä mahdollinen SOTE-uudistus tuo tullessaan ja vie mennessään? Onko Suomi vielä hyvinvointivaltio, joka takaa perustoimeentulon turvan ja huolenpidon vanhuuden tai vammaisuuden vuoksi apua tarvitseville ihmisille?

Koordinaattorit:

Lina Van Aerschot, lina.vanaerschot@jyu.fi
Emilia Leinonen, emilia.a.leinonen@jyu.fi

  1. Iäkkäiden palvelut 2030

Työryhmässä voit esittää kokeilujen ja tutkimusten tuloksia iäkkäiden palveluista. Vanhuspalvelulaki on viitoittanut tietä iäkkäiden palvelujen uudistamiselle. Laitoshoitoa on purettu, tehostetun palveluasumisen määrää nostettu, kotihoidon palveluja kehitetty ja omaishoitoa vahvistettu. Ovatko uudistukset seuranneet aikaansa ja riittävätkö toimenpiteet? Palvelujärjestelmää kehitetään useilla hankkeilla alueellisesti sekä valtakunnallisesti mm. I&O kärkihankkeessa. Kehittämistoimenpiteet on kohdennettu erityisesti kotihoidon toimintamalleihin ja luotu pohjaa keskitetylle asiakasohjaukselle. Työryhmässä kysymme, miten vanhuspalvelulaki toteutuu muuttuvassa tilanteessa? Teknologia ja etäpalvelut ovat osa iäkkäiden arkipäivää entistä useammin. Toivomme esityksiä siitä, miten uudet palvelut muuttavat palvelujärjestelmää ja iäkkäiden osallisuutta? Valinnanvapaus ja henkilökohtainen budjetti ovat kokeilussa myös iäkkäillä. Sopivatko ne iäkkäiden palveluihin? Pohdimme työryhmässä toteutuuko iäkkään oma valinta ja miten päätöksentekoa tuetaan?

Koordinaattori:

Sari Kehusmaa, sari.kehusmaa@thl.fi

  1. Köy­hyys ja tu­lon­ja­ko

Köyhyys ja tulonjako ovat aina olleet eriarvoisuuden tutkimuksen keskeisimpiä tutkimuskohteita. Lisäksi kiinnostus taloudellista eriarvoisuutta ja sen vaikutuksia kohtaan on kasvanut merkittävästi viime vuosien aikana. Tulonjako ja köyhyys linkittyvät toisiinsa monin eri tavoin. Tulonjako kuvaa taloudellisten resurssien jakautumista, ja köyhyystutkimus tyypillisesti tarkastelee taloudellisten resurssien riittämättömyyttä inhimillisten perustarpeiden tai kohtuulliseksi katsotun elintason saavuttamiseksi. Köyhyys nähdään kuitenkin yleensä moniulotteisena ilmiönä. Köyhyys ja tuloerot ovat yhteydessä muun muassa koko väestön hyvinvointiin, syrjäytymiseen, sosiaaliseen luottamukseen, sosiaaliseen liikkuvuuteen sekä poliittisten ja taloudellisten instituutioiden toimintaan. Sosiaalipolitiikalla on merkittävä rooli, kun etsitään ja tarkastellaan keinoja tuloerojen kaventamiseksi tai köyhyyden vähentämiseksi.

Köyhyys- ja tulonjakotutkimukselle on runsaasti kysyntää. Politiikkatoimien vaikutusten sekä köyhyyden ja tuloerojen yhteiskunnallisten vaikutusten ja kustannusten arviointi edellyttävät tutkimusta. Tutkimusten avulla voidaan havainnollistaa, missä määrin eri mittarit antavat erilaisen kuvan köyhyyden ja tuloerojen laajuudesta sekä myös ajallisesta muutoksesta. Erot voivat olla merkittäviä niin suomalaisesta kuin globaalistakin näkökulmasta. Lisäksi tutkimusten avulla voidaan paikantaa, miten tulonjaossa tapahtuvat muutokset kohdistuvat esimerkiksi eri väestöryhmiin tai alueellisesti.

Työryhmään toivotaan niin empiirisiä, teoreettisia kuin metodologisia tutkimuksia koskien köyhyyttä ja tulonjakoa. Aiheena voi olla esimerkiksi tuloerot tai köyhyys kansainvälisesti vertaillen, köyhyysasteiden tai tuloerojen ajalliset muutokset, köyhyyden ja tuloerojen yhteiskunnalliset syyt ja seuraukset, väestöryhmittäiset tarkastelut taloudellisesta eriarvoisuudesta, köyhyyden ja tuloerojen mittaaminen, sosiaaliturvan riittävyys, tulonsiirtojen köyhyyttä vähentävä vaikutus tai politiikkavaihtoehtojen tulonjakovaikutusten tarkastelu.

Koordinaattorit:

Ilari Ilmakunnas, ilari.ilmakunnas@thl.fi
Pasi Moisio, pasi.moisio@thl.fi

  1. Muuttuvat rakenteet ja yhteiskunnallinen osallisuus  

Meneillään olevaa työn murrosta luonnehtii perinteisten työsuhteiden ja työnantaja-työntekijä -suhteen pirstaloituminen entistä monimuotoisemmaksi. Perinteisten rakenteiden rinnalle on syntynyt toisenlaisia, jakamistalouden ja joukkoistamisen kaltaisia yhdessä toimimisen ja elämisen muotoja ja identiteettejä, jotka haastavat totutut tavat lähestyä palkkatyön merkitystä ja yhteiskunnallisen osallisuuden kokemista.

Yhteiskunnallisten liikkeiden tutkijat ovat lisäksi kiinnittäneet huomiota paikalliseen itseorganisoituvaan Do-It-Yourself -aktivismiin, jolle on ominaista, että toimijat – miesaktivistit, kaupunkilaiset, maahanmuuttajat jne. – haluavat vaikuttaa lähiympäristöönsä, elämäänsä ja työhönsä itse omilla projekteillaan. Tämä kehityskulku tuottaa yhteiskunnallista osallisuutta, jossa korostuvat kiinnostavalla tavalla omaehtoisuus ja paluu kyläyhteisömäiseen toimintamalliin. Poliittisen päätöksenteon näkökulmasta vaihtoehtoinen toiminta ja osallisuus näyttävät helposti katoavan julkisen vallan valvovan katseen tuolle puolen, mutta toimijoiden omasta näkökulmasta he ovat juuri siellä missä pitääkin, oman elämänsä, projektiensa ja yhteisönsä keskiössä.

Työryhmässä keskustellaan muuttuvan työn, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän yhteiskunnan sekä osallisuuden suhteista, etenkin perinteisten työmarkkinoiden reunamilla ja ulkopuolella elävistä ja heidän kokemuksistaan työstä, työttömyydestä ja uudenlaisista työn ja toimeentulon malleista. Työmarkkinoiden raja-alueella, välitilassa, elää osa työikäisistä, jotka ovat vaihdellen töissä, työttöminä ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteena. Toisaalta palkkatyön ja työelämän vakiintuneeet muodot ovat haurastumassa: Yhä useammat työskentelevät osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa, erilaisilla tuntisopimuksilla, vuokratyöntekijänä tai työllistävät itse itsensä.  Nämä työt eivät takaa pysyvää toimeentuloa kuten kokoaikainen palkkatyö, vaan toimeentuloon liittyy aina jonkinlainen epävarmuus.

Työryhmään toivotaan sekä akateemisia että käytännöllisiä esityksiä, joissa keskustellaan vaihtoehtoisista työn ja toimeentulon malleista, niihin liittyvistä tutkimus- ja kokeiluhankkeista, toimijoiden omista kokemuksista sekä poliittis-diskursiivisista kamppailuista. Esitysten keskeistä käsitteistöä ovat esimerkiksi yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, kestävyys (resilience, sustainability), osallisuus, sosiaaliturvan aktivoiminen, eriarvoistuminen, autonomisuus, yhteisöllisyys ja kokemuksellisuus.

Koordinaattorit:

Päivi Rainó, paivi.raino@siltavalmennus.fi
Mira Roine, mira.roine@siltavalmennus.fi

  1. Nuorten osallisuus ja hyvinvointi 2030  

Työryhmä kokoaa tutkijoita yhteen keskustelemaan nuorten osallisuudesta nyt ja tulevaisuudessa. Osallisuus on moniulotteinen käsite, joka viittaa yksilön tai ryhmien tasaveroiseen jäsenyyteen ja vaikutusmahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Osallisuudella voidaan tarkoittaa muun muassa kuulumista yhteisöihin tai mahdollisuutta koulutukseen, työhön, toimeentuloon, terveyteen ja asuntoon.  Nuorten osallisuuden vahvistaminen, ratkaisujen etsiminen sitä heikentäviin kehityskulkuihin ja uudenlaisten osallisuuden muotojen palvelukäytäntöjen kehittäminen on välttämätöntä kestävän tulevaisuuden kannalta. Työryhmään toivomme erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia osallisuuteen, sen kehityssuuntiin ja haasteisiin.

Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on heikentänyt nuorten osallisuutta. Eriarvoistuminen on näkynyt erityisen selvästi nuorten hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin eriytymisenä. Nuoria työelämästä syrjäyttävät käyttäytymisen ja mielenterveyden häiriöt ovat yleistyneet erityisesti kaikkein heikommasta sosioekonomisesta taustasta tulevien nuorten joukossa. Tärkeä keino hyvinvointierojen kaventamisessa olisi taata nuorten yhdenvertainen pääsy sosiaali- ja terveyspalveluihin, kiinnittäen huomiota myös erilaisissa sosiaalisissa asemissa olevien nuorien palveluista saamaan hyötyyn. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintatavat ovat järjestelmä- ja diagnoosikeskeisiä. Palvelut ja niiden tavoitteet on kohdistettu tietyille tarpeille ja nuorille. Monet nuoret tippuvat erilaisten määrittelyjen väliin ja jäävät vaille tarvitsemaansa palvelua tai tukea.

Nuorten tilanteen haastavuutta lisää työelämän tulevaisuuden epävarmuus. Ei ole selvää, mihin nuorten tulisi valmistautua, millaista työtä tulevaisuudessa tehdään, mitä taitoja silloin tarvitaan ja onko töitä yhä harvemmille. Työn määritelmän rajaaminen ainoastaan palkkatyöhön ja yrittäjyyteen tarkoittaa käytännössä sellaisen yhteiskunnan tukemista, jossa osa väestöstä jätetään työhön perustuvan osallisuuden ja tuottavana arvostetun elämän ulkopuolelle.

Työryhmään ovat tervetulleita nuorten ja nuorten aikuisten osallisuuden haasteita, tulevaisuuden näkymiä ja ratkaisuja koskevat esitykset. Ne voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Miten nuoret ohjautuisivat paremmin heille suunnattuihin tukien ja palveluiden piiriin? Miten tuet ja palvelut kohtaisivat paremmin nuorten tarpeet ja tukisivat heidän osallisuuttaan? Miten tukea nuoria kohti tulevaisuuden työmarkkinoita? Mistä syntyy nuorten aktiivisuus, innostus ja luottamus omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan laajemmin? Miten kääntää eriarvoisuus ja osattomuus osallisuudeksi? Nuoria tutkittaessa tutkitaan tulevaisuutta: Mihin ollaan menossa? Miten nuorten osallisuus mahdollistetaan tulevaisuudessa? Millaista osallisuus on vuonna 2030?

Koordinaattorit:

Liisa Häikiö, liisa.haikio@uta.fi
Sanna Rikala, sanna.rikala@uta.fi
Jarkko Salminen, jarkko.salminen@uta.fi

10. Paikallisen sosiaalipolitiikan työryhmä

Tavallisesti kirjallisuudessa ja keskustelussa oletetaan, että sosiaalipoliittiset ratkaisut ja mallit ovat pääasiassa kansallisia, mutta todellisuudessa kansallisen sosiaalipolitiikan toteutuksessa on suuria paikallisia ja alueellisia eroja, joihin myös kansalliset ja ylikansalliset tekijät, kuten EU, vaikuttavat. Palvelutarjonta on esimerkiksi erilaista tiheämmin asutuilla kaupunkialueilla kuin haja-asutusalueilla.

Tässä työryhmässä tarkastellaan sitä, miten sosiaalipolitiikkaa toteutetaan paikallisesti ja alueellisesti. ”Paikallisuudella“ viitataan tässä kuntiin, erilaisiin toiminnallisesti määrittyviin alueisiin sekä maakuntiin. ”Sosiaalipolitiikalla“ viitataan taas eri toimijoiden (maakunnat, kunnat, järjestöt, yritykset, kirkko, vapaaehtoiset, vertaiset) muodostamaan kokonaisuuteen paikallisessa tai alueellisessa yhteiskunnassa. Sosiaalipolitiikka ei siis rajoitu tässä työryhmässä julkisen vallan toimenpiteisiin tai muodolliseen politiikkaan.

Esimerkiksi Sote –uudistus, tai vastaavat muut alueelliset uudistukset, muokkaavat paikallisen, alueellisen, valtakunnallisen ja ylikansallisen välisiä suhteita ja sen seurauksena syntyy uusia rakenteita ja käytäntöjä. Alueelliset muutokset eivät kohdistu abstraktiin paikalliseen tyhjiöön, vaan sen kohteena ovat jo olemassa olevat paikalliset toimintatavat ja ratkaisut.

Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi kaikki esitykset, jotka koskevat yllä esiteltyjä teemoja. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia aiheita:

Empiiriset esimerkit paikallisista / alueellisista tavoista toteuttaa hyvinvointipalveluja. Esitykset voivat keskittyä joihinkin yksittäisiin palveluihin, kuten mielenterveyspalveluihin (paikallinen terveyspolitiikkakaan ei ole pois suljettua).
Käsitteelliset ja teoreettiset esitykset, mukaan lukien tulevaisuuden tutkimus.
Kunta- tai maakuntakohtaiset vertailut.
Kuntien, maakuntien, valtion ja ylikansallisten toimijoiden väliset suhteet sosiaalipolitiikassa.
Sote-uudistus ja sen vaikutukset.
Paikallisuuksien kansainvälisten suhteiden tarkastelu ja paikallisten kokonaisuuksien vertailut.
Paikallisuuksien tulevaisuuden kehitys osana valtioita, valtioiden liittoumia (kuten EU) tai osana globaalia tulevaisuutta.

Koordinaattorit:

Marja Katisko, marja.katisko@diak.fi
Ari Nieminen, ari.nieminen@diak.fi

11. Perhe 2030

Suomalaisissa perheissä tapahtuu koko ajan muutoksia, jotka ovat heikosti ennakoitavissa. Esimerkiksi syntyvyyslukujen äskettäinen romahtaminen yllätti tutkijat ja muut asiantuntijat. Myös perheen käsite elää koko ajan. Perhetutkimuksen kenttä on moninainen, joten tällä Sosiaalipolitiikan päivien ainoalla perhetutkimusaiheisella työryhmälläkään ei ole kovin rajattua fokusta. Perheen voi käsittää laajasti: syntyvyysproblematiikkana, ydinperhekeskeisenä pikkulapsivaiheena tai laajempana sukupolvien välisiin suhteisiin liittyvänä tutkimuksena.

Esitysten ei tarvitse liittyä varsinaiseen tulevaisuuden tutkimukseen, vaan myös kaikenlainen perheiden lähitulevaisuuteen liittyvien kehitystrendien tutkimus ja pohdinta on tervetullutta. Työryhmään sopivat sekä kvalitatiivisilla että kvantitatiivisilla menetelmillä tehdyt analyysit. Työryhmässä voi käsitellä perheen lähitulevaisuutta esimerkiksi kuviteltuna, kulttuurisia merkityksiä sisältävänä kerrontana ja visiointina. Perheen lähitulevaisuutta voi lähestyä myös asiantuntijatietoon perustuvina skenaarioina tai muuna ennakoivana pohdintana sekä käsitteellisenä pohdintana.

Koordinaattori:

Ritva Nätkin, ritva.natkin@uta.fi

12. Perustulo 2030-luvun sosiaaliturvana

 Perustulo on henkilökohtainen ja vastikkeeton, säännöllisesti maksettava etuus kaikille yhteiskunnan jäsenille. Suomessa perustulo on ollut poliittisessa keskustelussa verrattain pitkään ja viime vuosina se on herättänyt kasvavaa kiinnostusta monissa maissa ympäri maailmaa. Kun keskustelu perustulosta on laajentunut, myös aiheesta tehty tutkimus on lisääntynyt. Perustulotutkimuksesta on tullut osa hyvinvointivaltiollista ja sosiaalipoliittista tutkimusta. Perustulo on erityisen ajankohtainen aihe Suomessa, kun yhtäältä kaksivuotinen kokeilu tulee päätökseensä, ja toisaalta hallitus on yhtäaikaisesti ajanut päinvastaista politiikkaa esimerkiksi aktiivimallin osalta.

Perustuloa on esitetty esimerkiksi avuksi työn murrokseen ja sitkeään työttömyyteen, lieventämään köyhyyttä sekä yksinkertaistamaan sosiaaliturvajärjestelmiä. Yhtäältä perustulo on yhteydessä kysymyksiin oikeudenmukaisuudesta ja toisaalta kysymyksiin työn kannattavuudesta, riittävän perusturvan laajuudesta ja rahoituksesta sekä perustulon mahdollisista yhteiskunnallisista vaikutuksista.

Kutsumme työryhmään teoreettisia, käsitteellisiä tai empiirisiä esityksiä, jotka käsittelevät perustulon ideaa, perustuloa konkreettisena sosiaalipolitiikan keinona ja sen suhdetta olemassa oleviin sosiaaliturvajärjestelmiin. Työryhmään ovat tervetulleita kaikenlaiset aihetta käsittelevät esitykset ideapapereista opinnäytetöihin ja artikkeleihin. Esitys on mahdollista pitää suomeksi tai englanniksi.

Koordinaattorit:

Veera Jokipalo, veera.jokipalo@gmail.com
Roosa Eriksson, roosa.eriksson@gmail.com

Basic income as a social security measure for the 2030s

Basic income is an individual and unconditional benefit regularly proportioned to all members of a society. In Finland, basic income has been present in political debates for a relatively long period of time and, during the recent years, basic income has increasingly gained interest in many countries across the globe. As discussions around basic income have increased, so has the research related to it. Basic income research has become part of sociopolitical and welfare state research. In Finland, basic income is particularly topical now; the two-year experiment is coming to and end but, on the other hand, the government has run quite the opposite politics with e.g. the employment activation model.

Basic income has been presented as a tool for facing persistent unemployment and changes in the labor market, to combat poverty and to simplify social security systems. It is connected to questions of justice and fairness, remunerativeness of work, the scope of a sufficient basic income floor and its financing, as well as the many possible societal effects of implementing a basic income scheme.

We call for theoretical, conceptual and empirical presentations which discuss the idea of basic income, universal basic income as a concrete social policy measure and its relation to existing social security schemes. We welcome all presentations related to the topic, from idea papers to master’s theses and articles. Presentations in this group may be held both in Finnish and English.

Coordinators:
Veera Jokipalo, veera.jokipalo@gmail.com
Roosa Eriksson, roosa.eriksson@gmail.com

13. Sosiaaliset oikeudet ja valinnanvapaus

Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjän asemasta ja sosiaalista oikeuksista säädetään Suomessa useassa laissa. Asiakaskeskeisyyden lisäämiseksi potilaan ja asiakkaan valinnanvapautta on laajennettu viime vuosina Suomessa osana sote-uudistusta. Sosiaalisten oikeuksien ja valinnanvapauden toteutuminen edellyttävät muutoksia myös käytännön toiminnassa. Tutkimusten mukaan valinnanvapauden toteutuminen hakee vielä muotoaan. Esimerkiksi terveydenhuollossa potilaan osallistuvat vain harvoin hoitopaikan valintaan ja puutteellisen tiedon varassa. Sosiaalisia oikeuksia joudutaan pohtimaan kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteydessä. Vastakkain ovat kansalaisen oikeus saada sosiaali- ja terveyspalveluja ja yhteiskunnan tarve leikata etuuksia ja säästää kustannuksissa taloudellisen niukkuuden aikana.

Työryhmässä tarkastellaan sosiaalisten oikeuksien tilaa ja valinnanvapautta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Esimerkkejä työryhmän teemoista ja kysymyksenasetteluista ovat muun muassa: Onko kansalaisella oikeusturvaa silloin, kun yhteiskunnan harkinta ja kansalaisen kokema tarve eivät kohtaa? Onko kansalaisella palvelujen käyttäjänä oikeus valita eri vaihtoehtojen välillä? Missä on raja palvelujen karsimisessa ja etuuksien leikkaamisessa säästöihin pyrittäessä? Asettavatko perustuslaki ja Suomen solmimat kansainväliset sopimukset jonkinlaisen minimitason palveluille ja etuuksille? Onko joidenkin kansalaisten asema vajonut kehityksen seurauksena jo liian huonoksi? Kuinka valinnanvapautta voidaan edistää ja kuinka pitkälle valinnanvapaudessa voidaan mennä? Miten potilaat ovat kokeneet valinnanvapauden laajentamisen?

Työryhmään ovat tervetulleita empiiriset, teoreettiset ja metodologiset sosiaalisia oikeuksia ja valinnanvapautta koskevat esitykset.

Koordinaattorit:

Yrjö Mattila, yrjo.mattila@helsinki.fi
Anne Isotalo, anne.isotalo@turkuamk.fi

14. Sustainable welfare states and sustainable well-being for all

Climate change, biodiversity loss and other anthropogenic hazards that are unbalancing Earth’s ecosystems also shake the foundations of the welfare states. Hence there is a need for new kind welfare policy – ecosocial policy, if you like − that is able to transgress the dichotomy between ecosystems and society, and that realises that ecological questions are social questions and vice versa. This implies a paradigm change and a willingness to question the dominant way of understanding the human-nature relationship as well as the blind pursuit of economic growth. At the same time, the rampant global inequality needs to be tackled. There is thus an urgency to find a way to achieve well-being equitably within biophysical limits.

We welcome presentations that in one way or another relate to this ecosocial transformation. The topics may include but are not limited to sustainable well-being practices, ecosocial work, ecosocial innovations, green welfare states, relationality, and new ecosocial research openings or conceptual and theoretical frameworks. Presenting either work in progress or completed research is possible.

Depending on the number and language of the presentation proposals, there will be one session in English and one in Finnish, or only one session in either Finnish or English. If you write your abstract in Finnish, please mention if you are willing to hold your presentation in English if required.

Coordinators:

Tuula Helne, tuula.helne@kela.fi
Paula Saikkonen, paula.saikkonen@thl.fi

15. Terveys, huono-osaisuus ja sosiaalipolitiikka

Terveyden ja sosioekonomisen taustan yhteydestä on huomattavasti tutkimustietoa: alempiin sosioekonomisiin ryhmiin (esimerkiksi tulojen tai koulutuksen mukaan katsottuna) kuuluvilla on heikompi koettu terveydentila, enemmän pitkäaikaissairauksia ja alhaisempi elinajanodote kuin ylempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvilla. Useat tutkimukset ovat kartuttaneet ymmärrystämme siitä, missä määrin heikko terveys johtaa alhaisempiin tuloihin tai työttömyyteen tai, toiste päin, alhainen sosioekonominen asema on heikon terveydentilan syy. Lisäksi voi olla, että kolmas tekijä, esimerkiksi riskikäyttäytyminen, on sekä terveysongelmien että alhaisen sosioekonomisen aseman taustalla.

Terveyden ja erilaisten huono-osaisuuden tai sosiaalisen syrjäytymisen muotojen yhteyden selvittäminen ja sen taustalla olevien mekanismien ymmärtäminen on tärkeää vaikuttavien politiikkatoimien kehittämiseksi niin terveys-, sosiaali- kuin työllisyyspolitiikankin aloilla. Tutkimus aiheesta voi tuoda esille, miten tehokkaasti yhtäältä sosiaalinen investointi (esim. terveyden edistäminen, koulutus, aktivointitoimenpiteet) ja toisaalta yleinen elintason parantaminen (esim. pienituloisten tukeminen tulonsiirroin) toimivat terveyserojen kaventamisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä.

Kutsumme työryhmään esityksiä, joissa tuodaan esille terveyden tai terveyspolitiikan merkitys sosiaalipolitiikan ja huono-osaisuuden analyysissa. Etenkin empiiriset paperit ovat tervetulleita työryhmään. Esitysten toivotaan keskittyvän seuraaviin aihealueisiin: 1) terveyden ja erilaisten sosiaalisen syrjäytymisen tai huono-osaisuuden muotojen yhteys (syrjäytyminen voi käsittää esim. köyhyyden, koulupudokkuuden, työttömyyden), 2) terveyden ja huono-osaisuuden yhteyden taustalla olevat mekanismit, 3) sosiaalipolitiikan rooli yhteyden löyhentämisessä, ja 4) terveyspolitiikka sosiaalipoliittisesta näkökulmasta (esim. aiheet liittyen sairausvakuutukseen tai asiakasmaksuihin). Lisäksi yleisemmät keskustelunaloitteet ja pohdinnat terveyden roolista (suomalaisessa ja kansainvälisessä) sosiaalipolitiikan tutkimuksessa tai siitä, miten sosiaalipolitiikan tutkimus voisi kontribuoida ilmiön ymmärtämiseen tulevaisuudessa, ovat tervetulleita.

Koordinaattori:

Maria Vaalavuo, maria.vaalavuo@thl.fi

16. Transnational social and public policies for the 2030s

This session will look into social and public policies for an age of mobility. In the EU, people move across borders, while individual migrants are primarily eligible for social security of the destination country. EU regulation seeks to ensure social rights in the case of cross-border mobility, as ‘social citizenship’ in European countries is largely based on home-country residence. These rights are not always realised, and there are gaps in the enforcement; one case in point are posted workers. The whole EU framework for cross-border payment of social benefits and allowances is under constant revision. For example, the principles of pension payment across borders is currently being revised.

Besides the implementation of social rights, also social institutions are in flux. Practices of mobility change our ideas of work and family, for example. Social models can be carried from one national context to another.

For this work group, we invite presentations that concern social and public policies in the context of mobility. We would like to have presentations from different perspectives on the issue, representing different disciplines. In this session, we expect open discussion based on different opinions and viewpoints. Paper proposals both in English and Finnish are welcomed.

Coordinators:

Markku Sippola, markku.sippola@uta.fi
Laura Assmuth, laura.assmuth@uef.fi
Nathan Lillie, nathan.a.lillie@jyu.fi

17. 2010-luvun hyvinvointivointivaltiolupaus – työtä köyhille, kunnollisille vai kaikille? (HUOM! Ryhmä peruttu)

Työryhmässä käsitellään suomalaisen työllisyyspolitiikan kehittymisen suuntaviivoja pitkällä aikavälillä. Kyseisen työryhmän keskustelun on syytä sisällyttää niin kansallisen työllisyyspolitiikan kehittymistä kuin Euroopan työllisyysstrategiaa, johon olemme kansallisesti Amsterdamin sopimuksen myötä sitoutuneet osana perussopimusta. Köyhyyskeskustelu on nostettu keskeiseksi teemaksi meneillään olevassa Eurooppa 2020-strategiassa. Eri hyvinvointiregiimiajatteluiden pohjalta on noussut prosessin yhteydessä kysymykset sosiaalisesta luottamuksesta ja epäluottamuksesta kansalaisia kohtaan. Näin ollen sosiaaliseen kansalaisuuteen sisältyvä arvominimi eli yhteiskuntaluottamus omien tarkoitusperien vilpittömyyteen on noussut uuteen puntariin.

Koordinaattori:

Juha Hirvonen, juha.hirvonen@helsinki.fi

18. Työelämän marginaalit (HUOM! Ryhmä peruttu)

Työryhmässä tarkastellaan erilaisia työelämän marginaaleja, joihin työntekijät voidaan eri syistä asettaa. Marginaali voi olla seurausta työntekijän omista ominaisuuksista, kuten iästä, sukupuolesta tai syntymämaasta, tai se voi pohjautua työn sisältöön, työsuhteen muotoon, kuten osa-tai määräaikaisuuteen, asiakaskuntaan tai johonkin muuhun seikkaan. Lisäksi työ voi olla monin eri tavoin näkymätöntä, huonosti palkattua tai ilmaista, tai sitä ei tunnisteta työksi lainkaan. Työryhmässä olemme kiinnostuneita siitä, millaisia seurauksia marginaalisesta asemasta on työlle itselleen sekä erityisesti työn tekijöille. Lisäksi kysymme, millä eri keinoin erilaisia työelämän marginaaleja voisi purkaa.

Työelämän marginaalien tutkimuksen kysymysten äärelle ovat lämpimästi tervetulleita kaikenlaisten aineistojen kanssa toimivat opiskelijat ja tutkijat. Voit esitellä alustavia tutkimuksellisia ajatuksia, pidemmälle kehiteltyjä väitteitä kuin empiirisiä, teoreettisia tai metodologisia näkökulmia.

Koordinaattori:

Tuija Koivunen, tuija.koivunen@uta.fi

19. Työelämän tutkimuksen työryhmä

Työelämässä on samanaikaisesti muutoksia ja jatkuvuutta koskien mm. työmarkkinoiden rakenteita, työnteon ehtoja ja muotoja, työn ja hyvinvoinnin suhteita sekä työlle annettuja merkityksiä. Työelämän tutkimuksen työryhmässä on mahdollista esitellä erilaisia ja eri vaiheessa olevia tutkimuksia, jotka sisällöllisesti kytkeytyvät työelämään tuloon, työssä oloon, työn puutteeseen, työstä poistumiseen tai työn ja ei-työn suhteisiin. Esitysten näkökulmat ja tarkastelutasot (yksilöt, organisaatiot, työmarkkinat) voivat olla erilaisia, samoin tutkimusmenetelmät. Erityisen toivottavia ovat työelämätutkimusta kriittisesti arvioivat esitykset sekä uudet teoreettiset ja käsitteelliset avaukset.

Koordinaattorit:

Jouko Nätti, jouko.natti@uta.fi
Tomi Oinas, tomi.oinas@jyu.fi

20. Viheliäiset ekososiaaliset murrokset ja sosiaalipolitiikka

Viheliäiset ekososiaaliset murrokset syntyvät toisiinsa kytkeytyvien monimutkaisten tapahtumakulkujen seurauksina. Niissä on erottamattomasti ja samanaikaisesti taloudellisia, ympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Yhtäältä yksittäiseksi kuvattu ilmiö on jo itsessään moninainen kuten ilmastonmuutos, joka aiheuttaa sotilaallisen konfliktin uhkaa, säiden ääri-ilmiöitä, ruokaturvan heikkenemistä ja uusia kulkutauteja. Toisaalta esimerkiksi finanssikriisi, pitkään kestävä häiriö sähkönjakelussa sekä yllättävä poliittissotilaallinen hybridivaikuttaminen voivat tapahtua samanaikaisesti ja tuottaa yhteisvaikutuksellaan erityisen hankalan kriisin sekä uusia ongelmia. Tällaisille uhille ja kriisitilanteille on tyypillistä, että kauaskantoisia päätöksiä on tehtävä nopeasti tietämättömyyden ja epävarmuuden vallitessa. Ne ovat luonteeltaan ylirajaisia ja kytkeytyvät monimutkaisiin kansainvälisiin ja planetaarisiin järjestelmiin, ja kuitenkin niihin varaudutaan kansallisvaltion instituutioiden kautta. Niistä kärsivät todennäköisesti erityisesti heikoimmassa asemassa olevat.

Miten varautunut suomalainen sosiaalipolitiikka on tällaisiin monimutkaisiin kriiseihin? Miten sosiaalipoliittisilla toimilla voidaan ehkäistä pahimpia skenaarioita? Millaisia lisäongelmia huonosti järjestetty sosiaalipolitiikka voi aiheuttaa? Miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus tulisi ottaa huomioon varautumisessa? Millaisia päätöksentekomalleja ja tutkimusmetodeja tarvitaan? Mikä tehtävä esimerkiksi skenaariotyöskentelyllä, riskianalyysilla tai ”pelon heuristiikalla” (Jonas 1979) on tai pitäisi olla sosiaalipolitiikassa ja sosiaalipolitiikan tutkimuksessa? Mitä yhteiskunnallisia riskejä varautuminen itsessään voi aiheuttaa?

Työryhmään ovat tervetulleita niin teoreettiset, empiiriset kuin metodologiset tutkimukset ja tutkimussuunnitelmat.

Koordinaattorit:

Lauri Lahikainen, lauri.lahikainen@uta.fi
Turo-Kimmo Lehtonen, turo-kimmo.lehtonen@uta.fi
Mikko J. Virtanen, mikko.j.virtanen@thl.fi

21. Opiskelijatyöryhmä

Opiskelijatyöryhmässä opiskelijat esittelevät omia kandidaatin tai pro gradu -tutkielmiaan. Toista kertaa järjestettävässä työryhmässä ei ole teemaa vaan aiheesta riippumatta kaikki paperit ovat tervetulleita.

Työryhmän tarkoitus on antaa opiskelijoille tilaisuus esitellä omia töitään ja keskustella niistä. Kokemus oman tieteellisen työn esittelystä toimii hyvänä harjoituksena muun muassa opiskelijan tulevaa työelämää ajatellen. Toisaalta työryhmä tarjoaa myös kuuntelemaan tuleville opiskelijoille helpon tavan osallistua Sosiaalipolitiikan päiville. Puheenvuorot ovat n. 10 min mittaisia. Esitysten jälkeen on varattu aikaa keskustelulle.

Koordinaattori:

Janna-Riia Oksala, jariko@utu.fi

 

22. Kaikenlaisille köyhille –aikuisten sosiaalihuolto SOTE:ssa (Huom! Työryhmä täynnä)

Työryhmän vetäjä: Minna Zechner

Esittely:
Työryhmän esitykset perustuvat käynnissä olevaan aikuissosiaalityön kehittämiseen keskittyvään hankkeeseen: PRO SOS uudenlaista sosiaalityötä yhdessä kehittämässä (prosos.fi). Hanke on Euroopan sosiaalirahaston, Kuntaliiton ja kuntien rahoittama ja siinä on mukana seitsemän sosiaalialan osaamiskeskusta, Jyväskylän yliopisto/Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Kuntaliitto ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Hanke valmistaa sosiaalityön siirtymistä kunnista maakuntiin, pyrkii lisäämään asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaiden osallistumista sosiaalityön toteutuksessa ja tukee sosiaalityön vaikuttavuuden lisäämistä ja sen osoittamista.

PRO SOS on keskittynyt erityisesti Kelan ja kuntien sosiaalityön väliseen yhteistyöhön perustoimeentulotuen siirryttyä Kelan tehtäväksi, aikuissosiaalityön entistä vaikuttavampiin ja asiakaslähtöisempiin toimintatapoihin sekä siihen, miten aikuissosiaalityö organisoidaan mahdollisissa maakunnallisissa rakenteissa.

Sote-uudistusta on kritisoitu keskittymisestä terveydenhuoltoon. Sosiaalipalveluissa taas on huomio kohdentunut erityisesti lapsiin ja vanhuksiin ja aikuisten palvelut, etenkin aikuissosiaalityö on jäänyt vähälle huomiolle. Tämän vuoksi hanke on Kuntaliiton kanssa perustanut maakunnallisten aikuissosiaalityön valmistelijoiden yhteistyöverkoston.  Hanke on myös julkaissut mallin, joka kuvaa ja antaa tukea Kelan ja kuntien sosiaalityön yhteistyöhön. Tavoitteena on, että perustoimeentulotukea hakeva asiakas saa oikeanlaista palvelua ja tulee tarvittaessa ohjatuksi sosiaalipalveluihin. Perustoimeentulotuen siirto Kelaan on korostanut taloussosiaalityön tarvetta, joka on monimuotoista työtä asiakkaan taloudellisen ja ylipäätään elämäntilanteen kohentamiseksi. Sosiaalipalveluiden ja sosiaalityön entistä parempi vastaaminen asiakkaiden tarpeisiin on tärkeää ja siksi hankkeessa on tuotettu tietoa siitä, miten asiakkaiden ja ammattilaisten on mahdollista yhteistyössä kehittää palveluita asiakasystävällisiksi, -lähtöisiksi ja heitä voimaannuttaviksi.

Työryhmän ohjelma:

Heli Niemi, Kehittämispäällikkö, Pikassos

Maakunnallistuva aikuissosiaalityö

Tulevaisuudessa sosiaalityö maakunnallistuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä maakuntarakenteiden uudistamisen myötä. Muutoksessa sosiaalityö ei katoa kunnista ja lähiympäristöistä, vaan sosiaalityön raamit ja käytännöt tulee uudistaa tuleviin rakenteisiin ja kuntien asukkaiden tarpeisiin sopiviksi. Aikuissosiaalityön roolin ja työn sisältöjen kirkastaminen sekä uudelleen jäsentäminen on osoittautunut välttämättömäksi jo perustoimeentulotuen Kela-siirron myötä ja suunnitteilla oleva maakuntauudistus kasvattaa tätä tarvetta entisestään.

Maakunnallistuva aikuissosiaalityö -kehittämisverkoston avulla 1) tuetaan ja vahvistetaan maakunnallisen aikuissosiaalityön kehittymistä, 2) jäsennetään aikuissosiaalityön roolia, paikkaa, sisältöä ja keskeisiä palveluja osana maakunta- ja sote-uudistuksen uusia rakenteita, 3) tunnistetaan aikuissosiaalityön uudet yhdyspinnat muuttuvissa rakenteissa, 4) tuetaan aikuissosiaalityön palveluista ja sijoittumisesta vastuussa olevien vastuuasiantuntijoiden työtä ja verkottumista maakunnissa ja yli maakuntarajojen sekä 5) valmistellaan tarvittaessa laajempi kehittämisohjelma maakunnallistuvan aikuissosiaalityön kehittymisen varmistamiseksi (vrt. kärkihankkeet I&O ja LAPE). Kehittämisverkosto on koottu yhteistyössä hankkeen ja Suomen Kuntaliiton kanssa ja siinä ovat mukana kaikki maakunnat sekä sosiaali- ja terveysministeriö.

 

Jutta Paavola, Hankejohtaja, PRO SOS – Uudenlaista sosiaalityötä yhdessä rakentamassa –hanke, SONet BOTNIA,

Kuntien ja Kelan välinen yhteistyö toimeentulotuessa

Perustoimeentulotuen siirtäminen kuntien sosiaalityöltä Kelan vastuulle samaan aikaan kun täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki jäivät sosiaalityön tehtäviksi, on muuttanut toimeentulotuen työnjakoa. Kelan tehtäväksi on tullut, ei vain perustoimeentulotuen hallinnointi, vaan myös sosiaalityön tarpeen tunnistaminen. Kelasta toimeentulotukea hakevat asiakkaat voivat tarvita muutakin kuin vain toimeentulotukea, mutta Kelassa ei ole sosiaalityön ammattilaisia, eikä siellä tehdä sosiaalityötä. Yhteistyö sosiaalityöhön on oltava toimivaa, jotta asiakkaat saadaan ohjattua palveluiden piiriin, kun he niitä tarvitsevat.

Sosiaalityön näkökulmasta Kelan päätöksenteko perustoimeentulotuessa on erilainen kuin ennen Kelaan siirtoa. Tämän johdosta myös ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen hallinnointi on muutoksessa. Sosiaalityön kannalta on tärkeää tietää, miten perustoimeentulotuesta Kelassa päätetään ja milloin asiakkaat ohjataan hakemaan muuta toimeentulotukea tai palveluita. Näihin tiedontarpeisiin vastaamaan ja yhteistyötä muokkaamaan on tehty ensimmäinen versio Kelan ja kuntien yhteistyön malliksi. Tätä mallia ja sen edelleen kehittelyä esitys kuvaa.

 

Katri Viitasalo, Yliopistonopettaja, YTT, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Taloussosiaalityön näkökulma toimeentulo-ongelmiin

Sosiaalityön kansainvälisissä keskusteluissa on viime vuosina puhuttu taloudellisesta toimintakyvykkyydestä (financial capabilities) ja taloussosiaalityöstä (financial social work), kun on pyritty jäsentämään professionaalista toimintaa, joka tunnistaa ihmisten elämän toimeentulo-ongelmiin yhdistyvän moninaisuuden ja etsii taloudellisen avustamisen kontekstissa ongelmiin tarkoituksenmukaisia vastauksia.  Tässä esityksessä käsittelen taloussosiaalityön ideaa ensisijaisesti kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Esittelen idean professionaalisesta lähestymistavasta, joka tarkastelee toimeentulo-ongelmia laaja-alaisesti ja etsii ratkaisuja ongelmiin yksilö-, yhteisö- sekä rakenteellisen tason yhdistävässä työskentelyssä.  Päädyn esityksessäni pohtimaan, millaisia näköaloja taloussosiaalityö voi avata eriarvoisuuden ja köyhyyden vastaiselle työskentelylle.

 

Tietoon perustuvaa aikuissosiaalityötä työntekijöiden, asiakkaiden ja tutkimuksen yhteiskehittäjyydellä

Aila-Leena Matthies, Jyväskylän yliopisto/Kokkolan yliopistokeskus Chydenius:

Julkisesti rahoitetulta uudistuvalta sosiaalityöltä edellytetään, että se on tutkittuun tietoon perustuvaa.  Kuitenkin on tiedostettava, että sosiaalihuollossa tutkimustiedon soveltaminen ja myös tiedon luonne asemoituvat toisin kuin esimerkiksi terveydenhuollon käypä hoito- tiedostot. Aikuissosiaalityön tietopohjan jäsentämiseen ja vahvistamiseen paneudutaan PROSOS-hankkeen yhdessä osahankkeessa ns. yhteiskehittäjyyden työpajoilla. Niissä tiedonlähteenä yhdistetään työntekijöiden ammatillista tietoa, asiakkaiden kokemustietoa sekä tutkimustietoa. Yhdessä kehitetty tieto käsittelee aikuissosiaalityön ydinalueita, kuten asiakkaiden osallisuutta, aikuissosiaalityön ihannetilaa, kehittämistarpeita sekä aikuissosiaalityöhön soveltuvia teoreettisia suuntauksia. Työryhmässä esitetään analyysia yhteiskehittäjyyden prosessista käytäntötutkimuksena, sekä sen keskeisiä tuloksia.