(Työryhmän aikataulun näet klikkaamalla työryhmän nimeä)

 

4.1. Pirstoutuvatko työurat?
Satu Ojala, Tampereen yliopisto ja Tomi Oinas, Jyväskylän yliopisto

Globaalin kilpailun ja teknologisen kehityksen seurauksena työn sisällöt ja toimialat ovat alati muutoksessa, jopa murroksessa. Osassa arvioita puhutaan ammattien katoamisesta, toisissa muistutetaan vaikkapa robotteja pelätyn jo vuosikymmeniä. Muutos osuu monin tavoin esimerkiksi teollisuuden vientialoihin, joiden työntekijöiltä vaaditaan yhä pidemmälle erikoistunutta osaamista ja jatkuvaa muutosvalmiutta. Uusien työpaikkojen oletetaan syntyvän joko aiempaa korkeammalle tai matalammalle osaamistasolle.

Työryhmään kutsumme esityksiä, joissa arvioidaan työurien vakautta tai muutosta ja siihen vaikuttaneita tekijöitä eri vuosikymmenillä tai viime vuosina. Esityksissä voi tarkastella esimerkiksi eri työntekijäkohortteja tai keskittyä tiettyihin toimialoihin, ammatteihin tai koulutusryhmiin. Tarkastelun kohteena voivat olla työllisyys tai työttömyys, tulot, erilaiset siirtymät työmarkkinoilla esimerkiksi toimialojen ja työpaikkojen välillä tai uudelleenkouluttautuminen uuteen ammattiin.

Työryhmä on samalla Työsuojelurahaston rahoittaman tutkimushankkeen Pirstoutuvatko työurat? (2018 – 2020, research.uta.fi/tyourat) aloitusseminaari. Kutsumme mukaan esittämään, kuuntelemaan ja keskustelemaan työn murroksesta kaikkien eri toimialojen ammattiliittojen, työnantajien ja keskusjärjestöjen asiantuntijoita sekä kaikkia työuratutkimuksesta kiinnostuneita.

 

4.2. Digimurros ja työn organisoimisen uudet haasteet
Sami Paavola, Helsingin yliopisto ja Laura Seppänen, Työterveyslaitos

Digitaalisatio ja uudet teknologiat ovat yleinen tapa yrittää parantaa tuottavuutta. Tekoälypohjaisten sovellusten, robottien, automatisaation ja erilaisten digitaalisten järjestelmien odotetaan lisäävän sekä tuottavuutta että tuotosten laatua niin työorganisaatioissa kuin kansallisissa julkisissa palveluissa. Teknologisten innovaatioiden hyöty konkretisoituu kuitenkin lukuisten, aikaa vievien käytännöllisten sovellutusten kehittämisen ja sosiaalisten innovaatioiden kautta. Uusi teknologia edellyttää uudenlaista työn järjestämistä, sopimista ja neuvottelua ja kokonaan uudenlaisia työtehtäviä ja -rooleja. Lyhyellä aikavälillä uudet teknologiat ja työkalut voivat jopa olla uhka tuottavuudelle. Kestävä tuottavuus vaatii aikaa ja kokeilujen kautta tapahtuvaa työn kehittämistä.

Emme vielä ymmärrä kaikkia digitalisaation mahdollisuuksia työn helpottamisessa ja tuottavuuden parantamisessa. Näiden mahdollisuuksien näkeminen vaatii yhteistyötä ja monialaista oppimista. Uusien digitaalisten järjestelmien käyttöönotto ja hyödyntäminen ovat yleensä pitkäaikainen tapahtuma, joka vaatii eri toimijatahojen yhteistyötä ja eri ”kerrostumien” huomioimista (kuten ohjelmistot, kansalliset ja kansainväliset standardit ja ohjeet, organisaatiot, projektit, yksilöiden osaaminen ja verkostot). Toimintakäytäntöjen muutos on tyypillisesti paljon hitaampaa kuin teknologian muutos.

Työn järjestämisen murros on erityisen suuri ns. alustataloudessa. Perinteisten työsuhteiden sijaan erillisten tehtävien tarjoajat ja tuottajat saadaan kohtaamaan algoritmeihin perustuvien digitaalisten alustojen avulla, jolloin transaktiokustannuksia voidaan pienentää ja lisätä läpinäkyvyydellä ennestään tuntemattomien tahojen luottamusta toisiinsa. Alustoilla voidaan parantaa tuottavuutta ja lisätä samalla joustavuutta ja autonomiaa työntekijöille, mutta riskeinä ovat työn epävarmuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja polarisaation lisääntyminen.

Työryhmässä tarkastellaan, millä keinoilla työntekijät ja organisaatiot selviytyvät digimurroksen ja työn uudelleenorganisoinnin muutoksista yhdessä ja luovasti edistäen samalla kestävää kehitystä, työhyvinvointia ja tuottavuutta. Organisoitumisen ohella esitelmien aiheina voivat olla työn digitalisaatioon liittyvät oppiminen ja kehittäminen, vuorovaikutus ja yhteistyö, ammattien ja tehtävien murros, tai eettiset kysymykset. Toivomme työryhmään erityisesti esityksiä, joissa korostuvat käytäntöteoreettiset ja käytäntöperusteiset metodologiset lähestymistavat työelämän tutkimukseen, esimerkiksi kehittävä työntutkimus, työn etnografia, tai toimijaverkkoteoria. Erilaiset, niin empiirisesti, teoreettisesti kuin metodologisestikin painottuneet esitykset digimurrokseen ja työn uudenlaiseen organisoitumiseen liittyen ovat kuitenkin tervetulleita. Työryhmä haluaa edistää rakentavaa keskustelua digitaalisaatiota ihannoivien näkemysten ja uhkakuvien välillä.

Työryhmän työskentely rakentuu lyhyistä esityksistä kommentointeineen. Näitä täydentää helppokäyttöisen Flinga-työvälineen (verkkopohjainen valkotaulu) käyttö kommentointi- ja keskustelutilana esitysten aikana. Kuuntelijoiden Flingaan lisäämiä kommentteja käydään moderaattorin avustamana läpi niin kunkin esityksen jälkeen kuin työryhmän lopussa.

Uskomme että työryhmä kiinnostaa potentiaalisesti monia työelämäntutkijoita, jotka ovat kiinnostuneet digitalisaatiosta ja sen aiheuttamista muutoksista. Tulemme itse mainostamaan työryhmää ainakin Helsingin yliopiston, Työterveyslaitoksen, Aalto-yliopiston ja Tampereen yliopiston tutkijoille ja tutkimusryhmille.

 

 4.3. Itseohjautuvat organisaatiot
Johanna Vuori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Muutos perinteisistä hierarkkisista organisaatioista itseohjautuviksi organisaatioiksi on organisaatioiden toimintalogiikkaa koskeva paradigmamuutos, jota ajavat globaalit kilpailukykytekijät ja yksilön aktiivisuutta ja osallistumista korostava yhteiskunnallinen megatrendi. Perinteiset hierarkkiset rakenteet eivät pysty reagoimaan hiljaisiin signaaleihin, potentiaalisiin disruptioihin ja asiakastarpeen tai toimintaympäristön muutoksiin yhtä nopeasti kuin ketterän itseohjautuvat organisaatiot, joissa yksilöt ja tiimit ovat vahvan autonomisia.

Itseohjautuvia organisaatioita luonnehtii hierarkioiden minimointi, monikolliset johtajuuden muodot, informaation läpinäkyvyys, työntekijän vahva autonomia ja luottamus työntekijöiden haluun edistää organisaation päämääriä. Itseohjautuva kulttuuri voi olla keskeinen valtti myös haluttujen osaajien rekrytoinnissa. Itseohjautuvuuden edelläkävijäyritykset kuten Buurtzorg (Hollanti), Morning Star (USA) ja esimerkiksi Reaktor, Futurice ja Vincit Suomessa ovat vieneet hierarkiattomuuden ja päätäntävallan jakamisen niin pitkälle, että byrokraattinen paradigma ei pysty selittämään niiden toimintalogiikkaa (Hamel, 2007; Laloux, 2014; Martela & Jarenko, 2017).

Vaikka itseohjautuvia tiimejä on tutkittu 1980-luvulta lähtien, on itseohjautuvia, matalia organisaatiorakenteita tutkittu vielä huomattavan vähän (Salovaara & Bathurst, 2016). Teemaryhmä ”Itseohjautuvat organisaatiot” kutsuu koolle tutkijoita, joiden aiheet käsittelevät sitä, miten ja miksi organisaatioiden matkaa kohden itseohjautuvuutta voidaan tehdä.

Noin 20-minuutin pituiset työryhmäesitykset voivat olla joko teoreettisia katsauksia tai perustua empiiriseen aineistoon, ja voivat lähestyä aihetta esimerkiksi tarkastelemalla

• johtajan ja johtajuuden uudelleenmäärittelyä itseohjautuvassa organisaatiossa
• itseohjautuvan organisaation kulttuuria
• itseohjautuvuuden esteitä organisaation tai yksilön näkökulmasta

Lähteet:
● Hamel, G. (2007). The future of management. Boston: Harvard Business School Press.
● Laloux, F. (2014).Re-inventing organizations. Brussels: Nelson Parker.
● Martela, F. & Jarenko, K. (toim.) (2017). Itseohjautuvuus – kuinka organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent.
● Salovaara, P. & Bathurst, R. (2016). Power-with leadership practices: An unfinished business? Leadership. http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1742715016652932

 

 

4.4. Innovaatioita yksin ja/vai yhdessä

[TYÖRYHMÄ PERUTTU]

 

 

4.5. Työn aikapaineet ja paikat
Ari Nieminen, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Marja Katisko, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Anne Soronen, Vaasan yliopisto ja Niina Koivunen, Vaasan yliopisto

Työ tapahtuu aina jossakin paikassa tietynlaisten aikanormien vallitessa. Työprosesseissa on kyse työn tekemisestä paikkaan ja aikaan liittyvin reunaehdoin. Työn tekemisen paikkojen moninaisuus ja ajanhallinta ovat olleet paljon esillä keskusteluissa asiantuntijatyöstä. Toisaalta työntekijöiden kokemuksille työn ajallisista resursseista tai työtilojen toimivuudesta ei työpaikoilla usein jää tai ei jätetä riittävästi aikaa. Digitalisaation vaikutukset työprosesseihin ja työntekoon vaihtelevat aloittain ja toimenkuvien mukaan. Yleisesti ottaen digitaalisuus on nopeuttanut työnteon rytmiä ja lisännyt vaatimuksia työntekijöiden saavutettavuudesta ja valmiudesta työaikajoustoihin ja liikkuvuuteen.

Työryhmässämme pohdimme sitä, miten työn aikapaineet ja työn tekemisen fyysiset paikat määrittyvät suhteessa tavoitteisiin inhimillisestä työkulttuurista. Keskustelemme siitä, kuinka työn tekemisen paikat ja työn aikarakenteet määrittävät yhdessä työntekijöiden kokemuksia työstä, työssä viihtyvyydestä ja työn organisoinnin onnistuneisuudesta. Esimerkiksi projektityössä ja alihankintaverkostoissa tehtävässä työssä ymmärrys työn paikoista ja aikanormeista on keskeistä työn erityisyyden tavoittamisessa.

Työryhmässämme käsittelemme laaja-alaisesti paikan ja ajan merkitystä työprosesseissa ja työn organisoinnissa. Pohdimme esimerkiksi seuraavia teemoja:

  • Työntekijöiden liikkuvuus ja sen merkitys työnteon paikoille ja ajallisuuden kokemuksille
  • Työtilojen muutosten ja aikaresurssien niukkuuden vaikutus työhyvinvointiin
  • Alihankintaverkostojen vaikutus työnteon paikkoihin, yksittäisiin työprosesseihin ja aikapaineisiin
  • Työtilojen muotoilu ja sen vaikutus työn tekemiseen ja ajallisuuden kokemuksiin (esim. monitoimikonttorit, vuokrattavat toimitilat, avoimet yhteistyötilat)
  • Aikapaineet ja työtilat organisaatioiden johtamisen ja vuorovaikutuksen käytännöissä
  • Aikaan ja paikkoihin liittyvät haasteet ja mahdollisuudet projektityössä
  • Työprosessien ja työn paikkojen luonne tilanteissa, joissa palvelutyö menee palvelun käyttäjien luo (esim. jalkautuva terveys- ja sosiaalityö)

 

Työskentelytapa

Työryhmään toivotaan empiirisiä, teoreettisia ja työelämän käytännön kehittämiseen liittyviä esityksiä, joissa tavalla tai toisella käsitellään työnteon paikkoja, aikapaineita, paikallisuutta, ajallisuutta tai työprosesseja. Tavoitteena on saada aikaan hyvää, rakentavaa keskustelua ja pohtia paikan ja ajan kysymyksiä vuorovaikutteisesti ja uusia tulokulmia etsien. Osallistavien työskentelymenetelmien kautta pyrimme siihen, että jokainen osallistuja saa palautetta paperistaan ja esityksestään. Työryhmään osallistujia pyydetään lukemaan kaikki paperit etukäteen.

 

 

4.6. Asiantuntijatyön aikapaineet – hallinnan kohde, inhimillisyyden este vai hyvän työntekijän mittari?

[TYÖRYHMÄT 4.5 JA 4.6 YHDISTETTY “4.5. Työn aikapaineet ja paikat” -TYÖRYHMÄKSI]

 

 

4.7. Työelämä murroksessa – inhimillisen ja tuottavan työyhteisön johtaminen
Vuokko Niiranen, Itä-Suomen yliopisto ja Timo Sinervo, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Työelämässä ovat yhtä aikaa läsnä inhimillisyyden, tehokkuuden ja työhyvinvoinnin vaatimukset. Näihin sisältyvät mm. uudenlaisen osaamisen tavoitteet, työhyvinvointi, työelämän kehittäminen ja työn uudet sisällöt, responsiivisuus palvelutarpeisiin ja työn sisällöllisen osaamisen kehittäminen.

Yhteiskunnassa, erityisesti valtiolla ja kuntasektorilla sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa meneillään olevat ja suunnitellut uudistukset ja laajemmat työyhteisöjen ja niiden toimintaympäristöjen murrokset tuovat uusia osaamisen, johtamisen ja työyhteisössä toimimisen vaatimuksia niin työntekijöille, työyhteisöjen johtajille kuin päätöksentekijöille, sekä laajemmin työelämän eri toiminta-alueille.

Toiminnan tuloksellisuuteen ja sen arviointiin kohdistuu uudenlaisia odotuksia ja sisältövaatimuksia silloin, kun toiminta on yhä enemmän verkostomaista ja työskennellään hajautetuissa organisaatiorakenteissa.  Uudet toimintatavat ja -rakenteet edellyttävät uudenlaista tietoa kaikilta työyhteisön jäseniltä, ja uudenlaisia taitoja niin osaamista johtamiseen ja strategisen tason päätöksentekoon kuin työntekijyyteenkin. Entä miten alan opetus ja tutkimus vastaavat näihin jatkuvassa muutoksessa olevien työelämän ja   muuttuvien osaamistavoitteiden vaatimuksiin?

Näistä teemoista on 2010-luvun lopulla meneillään useita tutkimuksia. Myös työelämän ja tutkijoiden keskinäinen yhteistyö on lisääntynyt.

Työelämä murroksessa – inhimillisen ja tuottavan työyhteisön johtaminen –työryhmä tarjoaa keskustelufoorumin näihin teemoihin liittyville, meneillään oleville tai juuri päättyneille tutkimuksille. Työryhmässä voidaan jakaa alan tutkimustuloksia ja hyväksi osoittautuneita toimintakäytäntöjä.

Työskentelytapa: Tavoitteena on tutkimuksen ja käytännön aito vuoropuhelu työryhmässä siten, että tutkimuspapereita esittävät tutkijat ja työryhmään osallistuvat työyhteisöjen edustajat käyvät dialogia keskenään. Tavoitteena on monipuolinen työryhmä siten, osanottajina on sekä tutkimuspapereiden esittäjiä, että muita osallistujia eri tieteenaloilta, ammattiryhmistä ja koulutustahoista, sekä työnantajien, ja myös tutkimuksen rahoittajatahojen edustajia.

Työskentelytapa työryhmässä on keskusteleva ja kommunikatiivinen. Tavoite on, että jokainen paperin esittäjä saa palautetta ja rakentavia ajatuksia oman tutkimuksensa eteenpäinviemiseen (ideasta artikkeliksi). Kirjuri kokoaa keskustelussa esille nousevia asioita ja antaa niistä koonnan kullekin paperinesittäjälle. Lisäksi työryhmässä käytetään learning cafe-menettelyä niin, että osanottajat voivat kirjoittaa kuhunkin esitykseen liittyviä kommenttejaan post-it- lapuille ja ne kiinnitetään seinätaululle.

Potentiaalinen osallistujakunta: 1) Työelämän ja työyhteisöjen tuloksellisuudesta ja siihen liittyvistä teemoista tutkimustaan tekevät tutkijat, tutkimusryhmien vetäjät ja jatko-opiskelijat, 2) Opettajat joiden opetusalaan aihepiiri liittyy, 3) Tuloksellisuuden arviointiin osallistuvat ja tuloksellisuudesta vastaavat työyhteisöjen henkilöstö, johtajat, luottamusmiehet ja päätöksentekijät. 4) Työnantajien/ työmarkkinajärjestöjen/työntekijäjärjestöjen/ ministeriöiden sekä tutkimuksen rahoittajatahojen edustajat.  Mahdolliset osanottajat tavoitetaan sekä Työelämän tutkimuspäivien yleisellä viestinnällä sekä kohdennetulla sähköpostiviestinnällä ja päivien yleisellä viestinnällä.