Vuoden 2011 työelämän tutkija on siitä erikoinen tutkija että hän on oman tutkimustyönsä ohella keskeisesti vaikuttanut muiden tutkijoiden toimintaedellytyksiin. Hänen oma tutkimusmeriittinsä sisältää yli sata nimikettä.

Hänen tutkijan luonteensa ja aktiivisuutensa näkyy myös niin, että hän on osallistunut tutkimusryhmiin ja rohkaissut omassa työyhteisössään tutkijoita kehittymään tutkijoina. Hänen edustamaltaan laitokselta on viime vuosina valmistunut useita tohtoreita. Hän on aktiivisesti rakentanut myös toimivia verkostoja yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Hänen puoleensa ovat kääntyneet niin tasa-arvon tutkijat, työolojen tutkijat kuin työelämän laadun tutkijat. Hän on ollut avainhenkilö aina kun tutkijat ovat tarvinneet ideoidensa perusteluiksi jotain kättä pidempää (tosiasioita, luotettavia tilastoja, aikasarjoja).

Kaiken tämän huomioon ottaen voin myös olettaa, että hän varmasti ja omakohtaisesti tuntee teeman ”Tehokas, tehokkaampi, uupunut”!

Kiitollisin mielin voimme myös todeta, että palkinnon saaja on tehnyt yli 30 vuoden ajan merkittävää työtä työelämän laadun ja sitä koskevan tutkimuksen hyväksi ja tällä tavoin rikastuttanut meidän kaikkien tietoja ja taitoja.

Palkinnon saajan yhteiskunnallisesta näkyvyydestä ja hyväksynnästä kertoo se, että hän on saanut vuonna 2007 Kansan Sivistysrahaston (KSR) työelämän kehittämispalkinnon.

Vuoden 2011 työelämän tutkija on myös merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän on kannanotoillaan avannut silmiä näkemään työelämän tasa-arvon, hyvinvoinnin ja kehittämisen mahdollisuuksia. Hänen kynästään ovat singonneet kuuluisat teesit, joissa hän on julistaa, että

  1. Yksityistäminen ei ole ratkaisu työn ja hyvinvoinnin kysymyksiin… seurauksena ovat vain entistä niukemmat resurssit, pienemmät palkat, pätkätyöt, lisää uupumista.
  2. Tuottavuustalkoiden tulisi kohdistua sen miettimiseen, miten osaavaa työvoimaa voitaisiin paremmin hyödyntää.
  3. Ei luoda enempää halpatöitä!
  4. Luovutaan aikeista yksilölliseen palkkaukseen tulosmittauksineen julkisella sektorilla
  5. Mietitään järkeviä yhdessä työskentelyn malleja
  6. Luodaan turvallisia työsuhteita ja luovutaan perusteettomista pätkätöistä
  7. Turvataan julkisin varoin hyvinvointipalvelujen resurssit
  8. On harhaanjohtavaa väittää, että työ olisi muuttunut vähemmän tärkeäksi ja että siitä pitäisi erityisesti huolestua mahdollista työvoimapulaa ajatellen (Anna-Maija Lehto 2006)

Kuka siis onkaan tämä henkilö? Toivon, että hän on tänään täällä ja on valmis ottamaan Vuoden 2011 työelämän tutkijan tittelin.

Hänen nimensä on Anna-Maija Lehto. Onneksi olkoon Anna-Maija Lehto!